Aaron Hiltunen on Karjalassa (v. 1926 Salmi) syntynyt pitkän linjan turkulainen taidemaalari. Hän on omaperäinen ja räiskyvän rohkea ekspressionisti, joka ansaitsisi olla paljon nykyistä paremmin tunnettu. On hienoa, että saamme kuratoida Kriittiseen Galleriaan Hiltusen laajasta tuotannosta näyttelyn.
Näyttelyn on kuratoinut taidemaalari Susanna Vuorio, yksi Kriittisen Gallerian perustajista:
”Kun tutustuin ensimmäistä kertaa Aaron Hiltusen tuotantoon — kiitos edesmenneen Erkki Pirtolan — olin aivan puulla päähän lyöty. Mitä, kuka nämä on tehnyt?!
Kriittisen Gallerian näyttelyyn valitsin Aaronilta ihmiskuvia ja yhteiskunnallisia aiheita. Erityisesti karjalaiset äitiysaiheiset maalaukset tekivät minuun syvän vaikutuksen ja tulivat henkilökohtaisesti todella lähelle, sananmukaisesti, juuria myöten, sillä sukujuuremme ovat samoilla seuduilla Karjalassa.
Hän on aloittanut maalaamisen 50-60-luvulla ensin muun työn ohessa. Alkuun maalaaminen ja piirtäminen on ollut hyvin ajoittaista, mutta aina hän on tehnyt sitä koko olemuksellaan, tinkimättömästi ja ilmeisen suurella intohimolla.”
Hiltunen pääsi keskittymään maalaamiseen kokopäiväisesti vasta 1980-luvulla, kun hän jäi eläkkeelle Valtionrautateiden palveluksesta. Tuloksena syntyi monipuolinen maalausten tulva. Hän on maalannut sekä havaintoon perustuvia maalauksia että fantasiamaalauksia. Joissakin maalauksissa hän ottaa räväkästi kantaa poliittisiin kysymyksiin, kun taas joissakin muissa hän heittäytyy tulkitsemaan vaikkapa kalevalaisia myyttejä. Maalaaminen on selvästikin ollut hänelle kokonaisvaltainen tapa käsitellä asioita. Maalaamalla hän pohtii ympärillä tapahtuvaa, mennyttä ja tulevaa, sekä peilaa sitä, mitä tapahtuu, ei vain hänen omassa elämässään, vaan myös yhteiskunnassa.
Hiltusen taide on syntynyt hienosta yhdistelmästä luonnonlahjakkuutta ja ankaralla harjoittelulla saavutettua taitoa. Uskomme, että hänen näyttelynsä Kriittisessä Galleriassa tuottaa paljon iloa yleisölle — ja antaa suurta innoitusta häntä nuoremmille maalareille.
Aaron Hiltusen maalaukset ovat arvokas jatke pitkään traditioon. Esimerkiksi Ernst Ludwig Kirchner (1880–1938), Chaim Soutine (1893–1943), Karl Schmidt-Rottluff (1884–1976), Tyko Sallinen (1879–1955) ja Yrjö Saarinen (1899–1958) ovat monien tuntemia klassikoita.
Ekspressionismi on ollut välillä muotia, välillä ei, mutta aina sillä lajilla on ollut innokkaita tekijöitä, jotka ovat jatkaneet työtään vaikka vastakaikua ei olisi ollut. Muun muassa Maria Lassnig (1919–2014), Alice Neel (1900–1984) ja Miriam Cahn (1949–) huomattiin kunnolla vasta myöhemmällä iällä tai jopa vanhuksina — nyt heilläkin kuitenkin on klassikon asema.
Koskaan ei siis ole liian myöhäistä: tule katsomaan Aaronin ihmeitä!